kantis

Suomi

Substantiivi

kantis (39)

1. (slangia) kanta-asiakas
2. (slangia) kantapaikka, myös kantakapakka
3. (slangia) kantasuomalainen

   Kantikset ja mamut ottivat yhteen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑnt̪is/
• tavutus: kan‧tis

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kantis	kantikset
genetiivi	kantiksen	kantisten kantiksien
partitiivi	kantista	kantiksia
akkusatiivi	kantis; kantiksen	kantikset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kantiksessa	kantiksissa
elatiivi	kantiksesta	kantiksista
illatiivi	kantikseen	kantiksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kantiksella	kantiksilla
ablatiivi	kantikselta	kantiksilta
allatiivi	kantikselle	kantiksille
muut sijamuodot
essiivi	kantiksena	kantiksina
translatiivi	kantikseksi	kantiksiksi
abessiivi	kantiksetta	kantiksitta
instruktiivi	–	kantiksin
komitatiivi	–	kantiksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kantikse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kantis-

Liittyvät sanat

• vakkari