kapeus

Suomi

Substantiivi

kapeus (40)

1. se, että on kapea

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑpeus/ tai /ˈkɑpeu̯s/
• tavutus: ka‧pe‧us / ka‧peus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kapeus	kapeudet
genetiivi	kapeuden	kapeuksien
partitiivi	kapeutta	kapeuksia
akkusatiivi	kapeus; kapeuden	kapeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kapeudessa	kapeuksissa
elatiivi	kapeudesta	kapeuksista
illatiivi	kapeuteen	kapeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kapeudella	kapeuksilla
ablatiivi	kapeudelta	kapeuksilta
allatiivi	kapeudelle	kapeuksille
muut sijamuodot
essiivi	kapeutena	kapeuksina
translatiivi	kapeudeksi	kapeuksiksi
abessiivi	kapeudetta	kapeuksitta
instruktiivi	–	kapeuksin
komitatiivi	–	kapeuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kapeude-
vahva vartalo	kapeute-
konsonantti- vartalo	kapeut-

Etymologia

adjektiivi kapea + johdin -us

Käännökset

1. se, että on kapea

englanti: narrowness

Aiheesta muualla

• kapeus Kielitoimiston sanakirjassa