kapi

Suomi

Substantiivi

kapi (5)

1. syyhypunkin aiheuttama eläinten ihosairaus

   Ketun nahka oli kiilloton ja häntä kuin kapin syömä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑpi/, [ˈkɑ̝pi]
• tavutus: ka‧pi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kapi	kapit
genetiivi	kapin	kapien (kapein)
partitiivi	kapia	kapeja
akkusatiivi	kapi; kapin	kapit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kapissa	kapeissa
elatiivi	kapista	kapeista
illatiivi	kapiin	kapeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kapilla	kapeilla
ablatiivi	kapilta	kapeilta
allatiivi	kapille	kapeille
muut sijamuodot
essiivi	kapina	kapeina
translatiivi	kapiksi	kapeiksi
abessiivi	kapitta	kapeitta
instruktiivi	–	kapein
komitatiivi	–	kapeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kapi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. syyhypunkin aiheuttama eläinten ihosairaus

englanti: mange ranska: gale f.

ruotsi: skabb viro: sügelised; kärntõbi

Liittyvät sanat

• syyhy

Johdokset

• adjektiivit: kapinen

Aiheesta muualla

• kapi Kielitoimiston sanakirjassa

Kroatia

Substantiivi

kapi

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi, datiivi, vokatiivi, lokatiivi ja instrumentaali sanasta kap
2. (taivutusmuoto) monikon nominatiivi, genetiivi, akkusatiivi ja vokatiivi sanasta kap

Substantiivi

kapi

1. yksikön datiivimuoto sanasta kapa
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta kapa