karjunta

Suomi

Substantiivi

karjunta (9-J)

1. karjuminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrjunt̪ɑ/
• tavutus: kar‧jun‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	karjunta	karjunnat
genetiivi	karjunnan	karjuntojen (karjuntain)
partitiivi	karjuntaa	karjuntoja
akkusatiivi	karjunta; karjunnan	karjunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	karjunnassa	karjunnoissa
elatiivi	karjunnasta	karjunnoista
illatiivi	karjuntaan	karjuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	karjunnalla	karjunnoilla
ablatiivi	karjunnalta	karjunnoilta
allatiivi	karjunnalle	karjunnoille
muut sijamuodot
essiivi	karjuntana	karjuntoina
translatiivi	karjunnaksi	karjunnoiksi
abessiivi	karjunnatta	karjunnoitta
instruktiivi	–	karjunnoin
komitatiivi	–	karjuntoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	karjunna-
vahva vartalo	karjunta-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. karjuminen

englanti: roar kroatia: rika f., rikanje n.

ukraina: ричання n. viro: möirgamine, möire

Aiheesta muualla

• karjunta Kielitoimiston sanakirjassa
• karjunta Suomen murteiden sanakirjassa
• Artikkeli 848 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa