karkki

Suomi

Substantiivi

karkki (5-A)

1. (arkikieltä) karamelli, makeinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrkːi/
• tavutus: kark‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	karkki	karkit
genetiivi	karkin	karkkien (karkkein)
partitiivi	karkkia	karkkeja
akkusatiivi	karkki; karkin	karkit
sisäpaikallissijat
inessiivi	karkissa	karkeissa
elatiivi	karkista	karkeista
illatiivi	karkkiin	karkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	karkilla	karkeilla
ablatiivi	karkilta	karkeilta
allatiivi	karkille	karkeille
muut sijamuodot
essiivi	karkkina	karkkeina
translatiivi	karkiksi	karkeiksi
abessiivi	karkitta	karkeitta
instruktiivi	–	karkein
komitatiivi	–	karkkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	karki-
vahva vartalo	karkki-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. karamelli, makeinen

Ks. karamelli unkari: édesség, cukorka

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: karkituttaa

Yhdyssanat

irtokarkki, karkkiaski, karkkikauppa, karkkikuppi, karkkipussi, karkkipäivä, vaahtokarkki

Aiheesta muualla

• karkki Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 656, 760 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa