karkuri

Suomi

Substantiivi

karkuri (6)

1. henkilö tai eläin, joka on karannut jostakin

   Niuvanniemen karkuri yhä pakosalla (yle.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrkuri/
• tavutus: kar‧ku‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	karkuri	karkurit
genetiivi	karkurin	karkurien karkureiden karkureitten
partitiivi	karkuria	karkureita karkureja
akkusatiivi	karkuri; karkurin	karkurit
sisäpaikallissijat
inessiivi	karkurissa	karkureissa
elatiivi	karkurista	karkureista
illatiivi	karkuriin	karkureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	karkurilla	karkureilla
ablatiivi	karkurilta	karkureilta
allatiivi	karkurille	karkureille
muut sijamuodot
essiivi	karkurina	karkureina
translatiivi	karkuriksi	karkureiksi
abessiivi	karkuritta	karkureitta
instruktiivi	–	karkurein
komitatiivi	–	karkureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	karkuri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

vrt. karata, karku-

Käännökset

1. joka on karannut jostakin

englanti: escapee, fugitive ruotsi: rymling

turkki: kaçak, firari

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

rintamakarkuri, sotilaskarkuri, vankikarkuri

Aiheesta muualla

• karkuri Kielitoimiston sanakirjassa