karsinta

Suomi

Substantiivi

karsinta (9-J)

1. karsimisen toteutus

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrsint̪ɑ/
• tavutus: kar‧sin‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	karsinta	karsinnat
genetiivi	karsinnan	karsintojen (karsintain)
partitiivi	karsintaa	karsintoja
akkusatiivi	karsinta; karsinnan	karsinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	karsinnassa	karsinnoissa
elatiivi	karsinnasta	karsinnoista
illatiivi	karsintaan	karsintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	karsinnalla	karsinnoilla
ablatiivi	karsinnalta	karsinnoilta
allatiivi	karsinnalle	karsinnoille
muut sijamuodot
essiivi	karsintana	karsintoina
translatiivi	karsinnaksi	karsinnoiksi
abessiivi	karsinnatta	karsinnoitta
instruktiivi	–	karsinnoin
komitatiivi	–	karsintoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	karsinna-
vahva vartalo	karsinta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi karsia + johdin -nta

Käännökset

1. karsimisen toteutus

ruotsi: avkvistning

Liittyvät sanat

• karsia

Yhdyssanat

alkukarsinta, jälkikarsinta, karsintakilpailu, karsintakurssi, karsintaottelu, karsintapeli, karsintaraja, karsintasarja, karsintauinnit, maaottelukarsinta, olympiakarsinta, pystykarsinta, uintikarsinta

Aiheesta muualla

• karsinta Kielitoimiston sanakirjassa