karsta

Suomi

Substantiivi

karsta (9)

1. kotioloissa villan ja puuvillan puhdistukseen ja valmistukseen kehruuta varten käytetty parillinen käsityökalu, jossa on toiselta puolelta tiheäpiikkinen lapa ja lyhyt varsi

   Piikkisten karstojen välissä karstataan villasta hahtuvia kehruuta varten.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrst̪ɑ/
• tavutus: kars‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	karsta	karstat
genetiivi	karstan	karstojen (karstain)
partitiivi	karstaa	karstoja
akkusatiivi	karsta; karstan	karstat
sisäpaikallissijat
inessiivi	karstassa	karstoissa
elatiivi	karstasta	karstoista
illatiivi	karstaan	karstoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	karstalla	karstoilla
ablatiivi	karstalta	karstoilta
allatiivi	karstalle	karstoille
muut sijamuodot
essiivi	karstana	karstoina
translatiivi	karstaksi	karstoiksi
abessiivi	karstatta	karstoitta
instruktiivi	–	karstoin
komitatiivi	–	karstoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	karsta-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• kehrätä
• kehruus

Synonyymit

• kartta (karstauslaite)
• raasi (karstauslaite)

Johdokset

• verbit: karstata

Yhdyssanat

karstakone, karstalanka, karstasammal, karstavilla

Aiheesta muualla

• karsta Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

karsta (9)

1. astiaan, palotilaan tai savuhormeihin jäävä kiinteä palamisjäte tai noki

Liittyvät sanat

• noki

Johdokset

• verbit: karstaantua, karstautua, karstoittua

Aiheesta muualla

• karsta Kielitoimiston sanakirjassa
• karsta Tieteen termipankissa
• karsta, karstat, kake Urbaanissa sanakirjassa