karstaus

Katso artikkeli Karstaus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

karstaus (39)

1. Villan karvojen muokkaaminen samansuuntaisiksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrst̪ɑus/ tai /ˈkɑrst̪ɑu̯s/
• tavutus: kars‧ta‧us / kars‧taus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	karstaus	karstaukset
genetiivi	karstauksen	karstausten karstauksien
partitiivi	karstausta	karstauksia
akkusatiivi	karstaus; karstauksen	karstaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	karstauksessa	karstauksissa
elatiivi	karstauksesta	karstauksista
illatiivi	karstaukseen	karstauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	karstauksella	karstauksilla
ablatiivi	karstaukselta	karstauksilta
allatiivi	karstaukselle	karstauksille
muut sijamuodot
essiivi	karstauksena	karstauksina
translatiivi	karstaukseksi	karstauksiksi
abessiivi	karstauksetta	karstauksitta
instruktiivi	–	karstauksin
komitatiivi	–	karstauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	karstaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	karstaus-

Etymologia

• verbi karstata (vokaalivartalo karstaa- ) + johdin -us

Käännökset

1. karstaus

englanti: carding

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

karstauskone

Aiheesta muualla

• karstaus Kielitoimiston sanakirjassa