kasautuminen

Suomi

Substantiivi

kasautuminen (38)

1. teonnimi verbistä kasautua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kasautuminen	kasautumiset
genetiivi	kasautumisen	kasautumisten kasautumisien
partitiivi	kasautumista	kasautumisia
akkusatiivi	kasautuminen; kasautumisen	kasautumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kasautumisessa	kasautumisissa
elatiivi	kasautumisesta	kasautumisista
illatiivi	kasautumiseen	kasautumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kasautumisella	kasautumisilla
ablatiivi	kasautumiselta	kasautumisilta
allatiivi	kasautumiselle	kasautumisille
muut sijamuodot
essiivi	kasautumisena (kasautumisna)	kasautumisina
translatiivi	kasautumiseksi	kasautumisiksi
abessiivi	kasautumisetta	kasautumisitta
instruktiivi	–	kasautumisin
komitatiivi	–	kasautumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kasautumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kasautumis-

Etymologia

• verbi kasautua + johdin -minen