kasketa

Suomi

Verbi

kasketa (74) (taivutus[luo])

1. viljellä maata polttamalla siinä aiemmin sijainnut metsä ja hyödyntämällä maahan jääneet ravinteet

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑsket̪ɑˣ/
• tavutus: kas‧ke‧ta

Etymologia

sanan kaski vartalosta kaske- ja suffiksista -ta

Aiheesta muualla

• kasketa Kielitoimiston sanakirjassa