kaski

Suomi

Substantiivi

kaski (7)

1. viljelyyn varattu metsäala, jonka kuivumaan kaadetut puut ja aluskasvillisuus on poltettu ja pohja raivattu, jotta tuhkan sisältämät ravinteet ja emäksisyys tekisivät maasta hedelmällisemmän

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑski/
• tavutus: kas‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kaski	kasket
genetiivi	kasken	kaskien (kaskein)
partitiivi	kaskea	kaskia
akkusatiivi	kaski; kasken	kasket
sisäpaikallissijat
inessiivi	kaskessa	kaskissa
elatiivi	kaskesta	kaskista
illatiivi	kaskeen	kaskiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kaskella	kaskilla
ablatiivi	kaskelta	kaskilta
allatiivi	kaskelle	kaskille
muut sijamuodot
essiivi	kaskena	kaskina
translatiivi	kaskeksi	kaskiksi
abessiivi	kasketta	kaskitta
instruktiivi	–	kaskin
komitatiivi	–	kaskine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kaske-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• Jorma Koivulehdon mukaan vanha indoeurooppalainen laina, palamista merkitsevästä verbijuuresta, sukua esim. englannin sanalle ash (muinaisenglannin æsce), saksan Asche, ruotsin aska ’tuhka’. Pidetty aiemmin myös omaperäisenä sanana.

Käännökset

1. poltettu metsä

ruotsi: sved

viro: kütis, ale; (kansatiede) sõõrd

Liittyvät sanat

• kytö
• rasi

Johdokset

• verbit: kasketa

Yhdyssanat

kaskenpoltto, kaskinauris, kaskiviljely

Anagrammit

kaksi, kiska, sakki

Aiheesta muualla

• kaski Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

kaski (7)

1. (slangia) palomiehen kypärä, sotilaskypärä, ratsastuskypärä

Etymologia

• alun perin espanjan casco << verbistä cascar, 'haljeta' << vulgaarilatinan *quassicāre << quassāre, 'iskeä', ranskassa muodossa casque, venäjässä каска

Käännökset

1. kypärä

ruotsi: kask, brandhjälm