katonraja

Suomi

Substantiivi

katonraja (9)

1. rakennuksessa tai rakennelmassa kohta, jossa seinä ja katto kohtaavat

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑt̪onˌrɑjɑ/
• tavutus: ka‧ton‧ra‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	katonraja	katonrajat
genetiivi	katonrajan	katonrajojen (katonrajain)
partitiivi	katonrajaa	katonrajoja
akkusatiivi	katonraja; katonrajan	katonrajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	katonrajassa	katonrajoissa
elatiivi	katonrajasta	katonrajoista
illatiivi	katonrajaan	katonrajoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	katonrajalla	katonrajoilla
ablatiivi	katonrajalta	katonrajoilta
allatiivi	katonrajalle	katonrajoille
muut sijamuodot
essiivi	katonrajana	katonrajoina
translatiivi	katonrajaksi	katonrajoiksi
abessiivi	katonrajatta	katonrajoitta
instruktiivi	–	katonrajoin
komitatiivi	–	katonrajoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	katonraja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• katonraja Kielitoimiston sanakirjassa
• katonraja Suomen murteiden sanakirjassa