katumus

Suomi

Substantiivi

katumus (39)

1. se, että katuu jotakin

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑt̪umus/
• tavutus: ka‧tu‧mus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	katumus	katumukset
genetiivi	katumuksen	katumusten katumuksien
partitiivi	katumusta	katumuksia
akkusatiivi	katumus; katumuksen	katumukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	katumuksessa	katumuksissa
elatiivi	katumuksesta	katumuksista
illatiivi	katumukseen	katumuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	katumuksella	katumuksilla
ablatiivi	katumukselta	katumuksilta
allatiivi	katumukselle	katumuksille
muut sijamuodot
essiivi	katumuksena	katumuksina
translatiivi	katumukseksi	katumuksiksi
abessiivi	katumuksetta	katumuksitta
instruktiivi	–	katumuksin
komitatiivi	–	katumuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	katumukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	katumus-

Käännökset

1. se, että katuu jotakin

englanti: regret, remorse ranska: regret m., remords m.

saksa: Reue f. turkki: vicdan azabı

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

katumuspilleri, katumuspäivä

Aiheesta muualla

• katumus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 1024, 1154 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa