kauneus
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
kauneus (40)
- ihmisen havaintomaailmaan liittyvä myönteiseksi ja mielihyvää tuottavaksi koettu käsite, jonka sisältö ja kriteerit vaihtelevat ajan ja yhteiskunnan virtausten ja ihmisen sisäistämien näkemysten ja arvojen mukaisesti; aihetta tutkii filosofian osa-alue estetiikka
- Hänen kauneutensa on häikäisevää.
- Maiseman kauneus pakottaa viivähtämään hetkeksi.
Ääntäminen
- IPA: /ˈkɑu̯neus/ tai /ˈkɑu̯neu̯s/
- tavutus: kau‧ne‧us / kau‧neus
Taivutus
Etymologia
Käännökset
1. ihmisen havaintomaailmaan liittyvä myönteiseksi ja mielihyvää tuottavaksi koettu käsite
Liittyvät sanat
- esteettinen
- kasvojen kauneus
- kaunis
Johdokset
- adjektiivit: kauneudellinen
Yhdyssanat
kauneudenkaipuu, kauneudentaju, kauneusaisti, kauneusarvo, kauneusihanne, kauneuskilpailu, kauneuskuningatar, kauneusleikkaus, kauneusnaamio, kauneuspilkku, kauneussalonki, kauneusuni, kauneusvirhe, naiskauneus
Idiomit
- kauneus on katsojan silmässä
Aiheesta muualla
- kauneus Kielitoimiston sanakirjassa
- kauneus Tieteen termipankissa
- Artikkeli 361 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads