keilata

Suomi

Verbi

keilata (73) (taivutus[luo])

1. harjoittaa keilailua
2. pyyhkiä valokeilalla

Ääntäminen

• IPA: /ˈkei̯lɑt̪ɑˣ/
• tavutus: kei‧la‧ta

Etymologia

• substantiivi keila (vartalo keila- + pääte -ta (:-a-))

Käännökset

1. harjoittaa keilailua

englanti: bowl

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: keilaaja, keilaaminen, keilaus
• verbit: keilailla

Anagrammit

kaitale, kalatie, leikata

Aiheesta muualla

• keilata Kielitoimiston sanakirjassa