kelata

Suomi

Verbi

kelata (73) (taivutus[luo])

1. kiertää, panna kelalle; vapauttaa kelalta; koota kelalle johtoa, letkua tms.

   Kelaanko siimaa ylöspäin vai alaspäin?

2. liikuttaa, pyörittää pyörätuolia, videota, kasettinauhaa

   Hän kelasi koko mäen ylös ihan itse.

   Muista kelata kasetti alkuun ennen kuin laitat sen takaisin hyllyyn!

3. (arkikieltä) muistella, miettiä

   Ei kannata enää kelata sitä onnettomuutta läpi.

4. (slangia) ajatella, miettiä; ymmärtää, tajuta

   Hei, kelaa ny. Kyl se näin kannattaa tehä.

5. (murteellinen) raahata

   Jotenkuten meidän täytyy se sieltä kelata pois.

6. (vanhaa kirjasuomea, kuvaannollisesti) Määritelmä puuttuu.

   kelata henki = tappaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈke.lɑ.t̪ɑˣ/
• tavutus: ke‧la‧ta

Etymologia

• substantiivi kela (vartalo kela- + pääte -ta (:-a-))

Liittyvät sanat

• rullata

Johdokset

• substantiivit: kelaaminen
• verbit: kelailla

Aiheesta muualla

• kelata Kielitoimiston sanakirjassa