rullata

Suomi

Verbi

rullata (73) (taivutus[luo])

1. panna rullalle, kelata; keriä
2. vieriä, pyöriä
3. liikkua omalla painollaan vaihde vapaalla tai voimansiirto pois kytkettynä

   Auto rullasi alamäkeä risteyksen läpi ja törmäsi kadun vastakkaisella puolella pysäköitynä olleen auton keulaan. (iltalehti.fi)

4. (ilmailu, lentokoneesta) siirtyä maata pitkin laskutelineiden varassa omien moottorien voimalla

   Lentokone rullasi kiitotien alkuun.

5. (merenkulku, aluksesta) keinua pituusakselinsa ympäri
6. (kuvaannollisesti) toimia omalla voimallaan, sujua

   Puolustuspeli petti vain kerran ja hyökkäys rullasi 4 maalin verran. (ppv.fi)

7. (slangia) ryöstää

Ääntäminen

• IPA: /ˈrulːɑt̪ɑˣ/
• tavutus: rul‧la‧ta

Etymologia

• substantiivi rulla (vartalo rulla- + pääte -ta (:-a-))

Käännökset

2. vieriä, pyöriä

englanti: roll

3. liikkua omalla painollaan vaihde vapaalla tai voimansiirto poiskytkettynä

englanti: roll freely

4. siirtyä maata pitkin omien moottorien voimalla

englanti: taxi

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: rullaaminen, rullaus
• verbit: rullailla

Aiheesta muualla

• rullata Kielitoimiston sanakirjassa

Italia

Verbi

rullata

1. (taivutusmuoto) partisiipin perfektin yksikön feminiinimuoto verbistä rullare