kelder

Hollanti

Substantiivi

kelder m. (monikko kelders)

1. kellari

Verbi

kelder

1. (taivutusmuoto) sanasta kelderen

Viro

Substantiivi

kelder (k`elder; gen keldri, part keldrit)

1. kellari

   Maja all on kelder. – Talion alla on kellari.

   Ta hoiab keldris moose ja kartuleid. – Hän säilyttää kellarissa hilloja ja perunoita.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 2e (n`umber) number

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	kelder	keldrid
genetiivi	keldri	keldrite
partitiivi	keldrit	keldreid
illatiivi	keldrisse	keldritesse keldreisse
inessiivi	keldris	keldrites keldreis
elatiivi	keldrist	keldritest keldreist
allatiivi	keldrile	keldritele keldreile
adessiivi	keldril	keldritel keldreil
ablatiivi	keldrilt	kelderitelt keldreilt
translatiivi	keldriks	kelderiteks keldreiks
terminatiivi	keldrini	keldriteni
essiivi	keldrina	keldritena
abessiivi	keldrita	keldriteta
komitatiivi	keldriga	keldritega

Etymologia

• alasaksan samaa tarkoittavasta sanasta kelder

Aiheesta muualla

• Eesti keele põhisõnavara sõnastik : kelder