kellari

Suomi

Substantiivi

kellari (6)

1. rakennuksen asuintilojen alla oleva varasto- ja säilytystila
2. puolittain tai kokonaan maan alle kaivettu, viileänä pysyvä varastotila

Ääntäminen

• IPA: /ˈkelːɑri/
• tavutus: kel‧la‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kellari	kellarit
genetiivi	kellarin	kellarien kellareiden kellareitten
partitiivi	kellaria	kellareita kellareja
akkusatiivi	kellari; kellarin	kellarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kellarissa	kellareissa
elatiivi	kellarista	kellareista
illatiivi	kellariin	kellareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kellarilla	kellareilla
ablatiivi	kellarilta	kellareilta
allatiivi	kellarille	kellareille
muut sijamuodot
essiivi	kellarina	kellareina
translatiivi	kellariksi	kellareiksi
abessiivi	kellaritta	kellareitta
instruktiivi	–	kellarein
komitatiivi	–	kellareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kellari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• jostain germaanisesta kielestä, muinaishollannin *kellari << latinan cellarium

Käännökset

1. rakennuksen alainen tila

asturia: suétanu m. englanti: cellar, (amerikanenglantia) basement espanja: sótano hollanti: kelder norja: kjeller puola: piwnica ranska: cave f.

ruotsi: källare saksa: Keller m. tšekki: sklep m. ukraina: підвал m., льох m. venäjä: подвал viro: kelder

2. maanalainen varastotila

englanti: cellar espanja: cueva ruotsi: källare

saksa: Keller m. ukraina: льох m. venäjä: погреб

Liittyvät sanat

auma, kellariton, kuoppa, kylmiö, kylmä kellari, lämmin kellari

Johdokset

• verbit: kellaroida

Yhdyssanat

halkokellari, juustokellari, kellariholvi, kellarikerros, kellarikomero, kellarikypsytys, kellarimestari, kellarinvintti, kellariravintola, kellarisäilytys, kellaritila, maakellari, perunakellari, puukellari, ruokakellari, ruumiskellari, viinikellari

Aiheesta muualla

• kellari Kielitoimiston sanakirjassa