kellahdus

Suomi

Substantiivi

kellahdus (39)

1. kellahtaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkelːɑhdus/
• tavutus: kel‧lah‧dus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kellahdus	kellahdukset
genetiivi	kellahduksen	kellahdusten kellahduksien
partitiivi	kellahdusta	kellahduksia
akkusatiivi	kellahdus; kellahduksen	kellahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kellahduksessa	kellahduksissa
elatiivi	kellahduksesta	kellahduksista
illatiivi	kellahdukseen	kellahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kellahduksella	kellahduksilla
ablatiivi	kellahdukselta	kellahduksilta
allatiivi	kellahdukselle	kellahduksille
muut sijamuodot
essiivi	kellahduksena	kellahduksina
translatiivi	kellahdukseksi	kellahduksiksi
abessiivi	kellahduksetta	kellahduksitta
instruktiivi	–	kellahduksin
komitatiivi	–	kellahduksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kellahdukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kellahdus-

Etymologia

verbi kellahtaa (heikko vartalo kellahda- ) + johdin -us

Käännökset

1. kellahtaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• kellahdus Kielitoimiston sanakirjassa