kellutus

Suomi

Substantiivi

kellutus (39)

1. se, että kelluttaa
2. (taloustiede) se, että kellutetaan (valuutasta); se, että valuutan arvo päästetään määräytymään markkinoilla

Ääntäminen

• IPA: /ˈkelːut̪us/
• tavutus: kel‧lu‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kellutus	kellutukset
genetiivi	kellutuksen	kellutusten kellutuksien
partitiivi	kellutusta	kellutuksia
akkusatiivi	kellutus; kellutuksen	kellutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kellutuksessa	kellutuksissa
elatiivi	kellutuksesta	kellutuksista
illatiivi	kellutukseen	kellutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kellutuksella	kellutuksilla
ablatiivi	kellutukselta	kellutuksilta
allatiivi	kellutukselle	kellutuksille
muut sijamuodot
essiivi	kellutuksena	kellutuksina
translatiivi	kellutukseksi	kellutuksiksi
abessiivi	kellutuksetta	kellutuksitta
instruktiivi	–	kellutuksin
komitatiivi	–	kellutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kellutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kellutus-

Etymologia

• verbi kelluttaa (heikko vartalo kelluta- ) + johdin -us

Aiheesta muualla

• kellutus Kielitoimiston sanakirjassa