keltit

Katso artikkeli Keltit Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

keltit (5-C) (kollektiivinen)

1. mitä tahansa kelttiläistä kieltä äidinkielenään käyttävät (varsinkin historialliset, mutta myös nykyiset) kansat
2. edellisiin kuuluvat henkilöt
3. edellisten etniset perilliset niin halutessaan (äidinkielestä riippumatta)
4. (taksonomia) ainoa kelttikalojen lahkoon kuuluva viuhkaeväisten heimo (Mugilidae)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkelt̪it̪/
• tavutus: kel‧tit

Substantiivi

keltit

1. monikon nominatiivimuoto sanasta keltti
2. monikon akkusatiivimuoto sanasta keltti