kepakko

Suomi

Substantiivi

kepakko (4-A)

1. lyhyt keppi

Ääntäminen

• IPA: /ˈkepɑkːo/
• tavutus: ke‧pak‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kepakko	kepakot
genetiivi	kepakon	kepakoiden kepakoitten kepakkojen
partitiivi	kepakkoa	kepakkoja kepakoita
akkusatiivi	kepakko; kepakon	kepakot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kepakossa	kepakoissa
elatiivi	kepakosta	kepakoista
illatiivi	kepakkoon	kepakkoihin kepakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kepakolla	kepakoilla
ablatiivi	kepakolta	kepakoilta
allatiivi	kepakolle	kepakoille
muut sijamuodot
essiivi	kepakkona	kepakkoina kepakoina
translatiivi	kepakoksi	kepakoiksi
abessiivi	kepakotta	kepakoitta
instruktiivi	–	kepakoin
komitatiivi	–	kepakkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kepako-
vahva vartalo	kepakko-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• kepakko Kielitoimiston sanakirjassa