kerppu

Suomi

Substantiivi

kerppu (1-B)

1. erä nahkiaisia, 31 kappaletta

Ääntäminen

• IPA: /ˈkerpːu/
• tavutus: kerp‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kerppu	kerput
genetiivi	kerpun	kerppujen
partitiivi	kerppua	kerppuja
akkusatiivi	kerppu; kerpun	kerput
sisäpaikallissijat
inessiivi	kerpussa	kerpuissa
elatiivi	kerpusta	kerpuista
illatiivi	kerppuun	kerppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kerpulla	kerpuilla
ablatiivi	kerpulta	kerpuilta
allatiivi	kerpulle	kerpuille
muut sijamuodot
essiivi	kerppuna	kerppuina
translatiivi	kerpuksi	kerpuiksi
abessiivi	kerputta	kerpuitta
instruktiivi	–	kerpuin
komitatiivi	–	kerppuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kerpu-
vahva vartalo	kerppu-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• kerppu Kielitoimiston sanakirjassa