kertaus

Suomi

Substantiivi

kertaus (39)

1. kertaaminen; opitun asian opiskelu uudelleen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkert̪ɑus/ tai /ˈkert̪ɑu̯s/
• tavutus: ker‧ta‧us / ker‧taus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kertaus	kertaukset
genetiivi	kertauksen	kertausten kertauksien
partitiivi	kertausta	kertauksia
akkusatiivi	kertaus; kertauksen	kertaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kertauksessa	kertauksissa
elatiivi	kertauksesta	kertauksista
illatiivi	kertaukseen	kertauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kertauksella	kertauksilla
ablatiivi	kertaukselta	kertauksilta
allatiivi	kertaukselle	kertauksille
muut sijamuodot
essiivi	kertauksena	kertauksina
translatiivi	kertaukseksi	kertauksiksi
abessiivi	kertauksetta	kertauksitta
instruktiivi	–	kertauksin
komitatiivi	–	kertauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kertaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kertaus-

Etymologia

• verbi kerrata ((vahva) vokaalivartalo kertaa- ) + johdin -us

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kertausharjoitus, kertauskurssi, kertauskuulustelu, kertausmerkki

Idiomit

Sanonnat

• ~ on opintojen äiti – uudelleen opiskelemalla oppii parhaiten, eli opitut asiat tulisi siis aina kerrata

Aiheesta muualla

• kertaus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 341 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa