kertova

Suomi

Verbi

kertova

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kertoa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kertova	kertovat
genetiivi	kertovan	kertovien (kertovain)
partitiivi	kertovaa	kertovia
akkusatiivi	kertova; kertovan	kertovat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kertovassa	kertovissa
elatiivi	kertovasta	kertovista
illatiivi	kertovaan	kertoviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kertovalla	kertovilla
ablatiivi	kertovalta	kertovilta
allatiivi	kertovalle	kertoville
muut sijamuodot
essiivi	kertovana	kertovina
translatiivi	kertovaksi	kertoviksi
abessiivi	kertovatta	kertovitta
instruktiivi	–	kertovin
komitatiivi	–	kertovine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kertova-
vahva vartalo	kertova-
konsonantti- vartalo	-