kessu

Suomi

Substantiivi

kessu (1) (monikko kessut)

1. pula-aikana Suomessa viljellyn palturitupakan (Nicotiana rustica) nimitys

   Meillä kasvatettiin sota-aikana kessua nurkantakusena.

2. (arkikieltä) savuke, tupakka

   Nyt kun kessut on loppu täytyy lopettaa tupakointi.

3. (armeijaslangi) kersantti

   Meidän kessu on mukava tyyppi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkesːu/, [ˈke̞sːu]
• tavutus: kes‧su

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kessu	kessut
genetiivi	kessun	kessujen
partitiivi	kessua	kessuja
akkusatiivi	kessu; kessun	kessut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kessussa	kessuissa
elatiivi	kessusta	kessuista
illatiivi	kessuun	kessuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kessulla	kessuilla
ablatiivi	kessulta	kessuilta
allatiivi	kessulle	kessuille
muut sijamuodot
essiivi	kessuna	kessuina
translatiivi	kessuksi	kessuiksi
abessiivi	kessutta	kessuitta
instruktiivi	–	kessuin
komitatiivi	–	kessuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kessu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. palturitupakka

Ks. palturitupakka

2. ark. savuke

englanti: ciggie

espanja: pitillo

3. sl. kersantti

englanti: sarge

espanja: sargento m./f.

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: kessutella, kessuttaa

Aiheesta muualla

• kessu Kielitoimiston sanakirjassa