ketoni

Katso artikkeli Ketonit Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

ketoni (6)

1. (kemia) orgaaninen yhdiste, jossa on funktionaalinen ryhmä C=O

Ääntäminen

• IPA: /ˈket̪oni/
• tavutus: ke‧to‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ketoni	ketonit
genetiivi	ketonin	ketonien ketoneiden ketoneitten
partitiivi	ketonia	ketoneita ketoneja
akkusatiivi	ketoni; ketonin	ketonit
sisäpaikallissijat
inessiivi	ketonissa	ketoneissa
elatiivi	ketonista	ketoneista
illatiivi	ketoniin	ketoneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ketonilla	ketoneilla
ablatiivi	ketonilta	ketoneilta
allatiivi	ketonille	ketoneille
muut sijamuodot
essiivi	ketonina	ketoneina
translatiivi	ketoniksi	ketoneiksi
abessiivi	ketonitta	ketoneitta
instruktiivi	–	ketonein
komitatiivi	–	ketoneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ketoni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. orgaaninen yhdiste

englanti: ketone espanja: cetona f.

ruotsi: keton turkki: keton

Aiheesta muualla

• ketoni Kielitoimiston sanakirjassa
• ketoni Suomen etymologisessa sanakirjassa

Substantiivi

ketoni

1. (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta keto
2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta keto
3. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta keto
4. (taivutusmuoto) monikon nominatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta keto
5. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta keto