keulia

Suomi

Verbi

keulia (61) (taivutus[luo])

1. kuljettaa ajoneuvoa keula maasta irti kohotettuna

   Prätkällä ja autollakin olen keulinut, mutta lasten kolmipyörällä en ole vielä onnistunut.

2. (slangia) rehvastella, ylpeillä, brassailla

   Tulit sitten tänne keulimaan tommosella paskalla?

   keulia jutuillaan

3. (slangia) kohota, nousta, sojottaa ylöspäin (kurssikäyrästä)

   Outokummun osake keulii

Etymologia

substantiivi keula (vartalo keul|a- + pääte -ia)

Käännökset

1. kuljettaa ajoneuvoa keula maasta irti kohotettuna

englanti: do a wheelie

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: keuliminen

Idiomit

• lähteä/päästä (joltakulta/jollakulla) mopo keulimaan
  1. karata tilanne hallinnasta; karata mopo käsistä

     Kaverilla pääsi vähän mopo keulimaan.

Aiheesta muualla

• keulia Kielitoimiston sanakirjassa