keula

Suomi

Substantiivi

keula (9)

1. aluksen suippeneva etummainen osa

   Alus kyntää merta keula vaahdoten.

2. auton nokka

   Tämän kärryn keulilla on yli 500 hevosta.

3. (slangia) kokaiini

Ääntäminen

• IPA: /ˈkeu̯lɑ/, [ˈke̞ulɑ]
• tavutus: keu‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	keula	keulat
genetiivi	keulan	keulojen (keulain)
partitiivi	keulaa	keuloja
akkusatiivi	keula; keulan	keulat
sisäpaikallissijat
inessiivi	keulassa	keuloissa
elatiivi	keulasta	keuloista
illatiivi	keulaan	keuloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	keulalla	keuloilla
ablatiivi	keulalta	keuloilta
allatiivi	keulalle	keuloille
muut sijamuodot
essiivi	keulana	keuloina
translatiivi	keulaksi	keuloiksi
abessiivi	keulatta	keuloitta
instruktiivi	–	keuloin
komitatiivi	–	keuloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	keula-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1]

Käännökset

1. aluksen

englanti: bow hollanti: boeg

saksa: Bug m. turkki: çarık, çene, pruva, puruva

2. auton

Ks. auton nokka

Liittyvät sanat

etuosa, etupää, kokka, nokka

Synonyymit

• (aluksen etuosa) kokka

Vastakohdat

• [1] aluksen etuosa: perä

Johdokset

• adjektiivit: keulimmainen
• verbit: keulia

Yhdyssanat

keulabulbi, keulahahmo, keulaharus, keulahytti, keulakansi, keulakoroke, keulakuva, keulaköysi, keulamasto, keulamies, keulamoottori, keulapakka, keulaportti, keulapotkuri, keulapurje, keularitilä, keularuuma, keulavannas, keulavisiiri

Anagrammit

aluke, leuka, lukea

Aiheesta muualla

• keula Kielitoimiston sanakirjassa