kide

Suomi

Substantiivi

kide (48-F)

Katso artikkeli Kide Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. (kristallografia) säännöllisen muotoinen, tasopintojen rajoittama kappale, joka syntyy spontaanisti kiteytymällä
2. (ilmatiede, murteellinen) lumikide, lumihiutale
3. (ilmatiede, murteellinen) jääriite

Ääntäminen

• IPA: /ˈkideˣ/
• tavutus: ki‧de

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kide	kiteet
genetiivi	kiteen	kiteiden kiteitten
partitiivi	kidettä	kiteitä
akkusatiivi	kide; kiteen	kiteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiteessä	kiteissä
elatiivi	kiteestä	kiteistä
illatiivi	kiteeseen	kiteisiin kiteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiteellä	kiteillä
ablatiivi	kiteeltä	kiteiltä
allatiivi	kiteelle	kiteille
muut sijamuodot
essiivi	kiteenä	kiteinä
translatiivi	kiteeksi	kiteiksi
abessiivi	kiteettä	kiteittä
instruktiivi	–	kitein
komitatiivi	–	kiteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kitee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kidet-

Käännökset

1. säännöllisen muotoinen, tasopintojen rajoittama kappale, joka syntyy spontaanisti kiteytymällä

espanja: cristal, crystal portugali: cristal m.

ruotsi: kristall unkari: kristály

Liittyvät sanat

fononi, kiteetön, kiteinen

Johdokset

• adjektiivit: kiteetön, kiteinen
• verbit: kiteyttää, kiteytyä

Yhdyssanat

jääkide, kaksoiskide, kaksoskide, kidehila, kidejauhe, kidekemia, kidemuoto, kideoppi, kideoptiikka, kidepinta, kiderakenne, kideryhmä, kidesokeri, kidetiede, kidevesi, kvartsikide, lumikide, nestekide, vuorikide

Aiheesta muualla

• kide Kielitoimiston sanakirjassa