kidus

Katso artikkeli Kidukset Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kidus (39) (monikko kidukset)

1. useiden vesieläinten hengityselin, veden huuhteleman ulkopinnan tai suolen limakalvon ohutepiteelisiä lisäkkeitä tai poimuja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kidus	kidukset
genetiivi	kiduksen	kidusten kiduksien
partitiivi	kidusta	kiduksia
akkusatiivi	kidus; kiduksen	kidukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiduksessa	kiduksissa
elatiivi	kiduksesta	kiduksista
illatiivi	kidukseen	kiduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiduksella	kiduksilla
ablatiivi	kidukselta	kiduksilta
allatiivi	kidukselle	kiduksille
muut sijamuodot
essiivi	kiduksena	kiduksina
translatiivi	kidukseksi	kiduksiksi
abessiivi	kiduksetta	kiduksitta
instruktiivi	–	kiduksin
komitatiivi	–	kiduksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kidukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kidus-

Huomautukset

• Sana esiintyy usein monikollisena muodossa kidukset

Käännökset

1. useiden vesieläinten hengityselin, veden huuhteleman ulkopinnan tai suolen limakalvon ohutepiteelisiä lisäkkeitä tai poimuja

azeri: qəlsəmə englanti: gill espanja: branquia ido: brankio italia: branchia f. ranska: branchie

ruotsi: gäl saksa: Kieme f. turkki: solungaç, galsame venäjä: жабра viro: lõpus

Liittyvät sanat

• keuhko

Yhdyssanat

kidusaortta, kidusaukko, kidushengitys, kidusjalkainen, kiduskaari, kiduskalvo, kiduskansi, kiduskotilo, kiduskotilot, kiduslehti, kidusontelo, kiduspussi, kidusrako, kidussuoli, kidustasku, kidusvako, kidusvaltimo