kiduttaa

Suomi

Verbi

kiduttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. aiheuttaa toiselle fyysistä tai psyykkistä tuskaa esimerkiksi tietojen saamiseksi

   Kiduttakaa minua, kunnes kuolen!

Ääntäminen

• IPA: /ˈkidut̪ːɑːˣ/
• tavutus: ki‧dut‧taa

Etymologia

• verbi kitua (heikko vartalo kidu- + pääte -ttaa)

Käännökset

1. aiheuttaa toiselle fyysistä tai psyykkistä tuskaa esimerkiksi tietojen saamiseksi

englanti: torture espanja: torturar italia: martoriare kreikka: βασανίζω (vasanízo) norja: torturere ranska: torturer

ruotsi: martera, tortera saksa: foltern tšekki: mučit unkari: kínoz venäjä: пытать

Liittyvät sanat

• kiduttaminen,

Johdokset

• substantiivit: kiduttaja, kiduttaminen, kidutus

Aiheesta muualla

• kiduttaa Kielitoimiston sanakirjassa