kiduttaja

Suomi

Substantiivi

kiduttaja (10)

1. henkilö, joka kiduttaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkidut̪ˌt̪ɑjɑ/
• tavutus: ki‧dut‧ta‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiduttaja	kiduttajat
genetiivi	kiduttajan	kiduttajien (kiduttajain)
partitiivi	kiduttajaa	kiduttajia
akkusatiivi	kiduttaja; kiduttajan	kiduttajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiduttajassa	kiduttajissa
elatiivi	kiduttajasta	kiduttajista
illatiivi	kiduttajaan	kiduttajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiduttajalla	kiduttajilla
ablatiivi	kiduttajalta	kiduttajilta
allatiivi	kiduttajalle	kiduttajille
muut sijamuodot
essiivi	kiduttajana	kiduttajina
translatiivi	kiduttajaksi	kiduttajiksi
abessiivi	kiduttajatta	kiduttajitta
instruktiivi	–	kiduttajin
komitatiivi	–	kiduttajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kiduttaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi kiduttaa + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka kiduttaa

englanti: torturer

Aiheesta muualla

• kiduttaja Kielitoimiston sanakirjassa