kiero

Suomi

Adjektiivi

kiero (1) (komparatiivi kierompi, superlatiivi kieroin) (taivutus[luo])

1. ei suora, vääntynyt
2. kavala, petollinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkie̯ro/, [ˈk̟ie̞rø̞]
• tavutus: kie‧ro

Etymologia

• samasta vartalosta, josta on johdettu myös kiertää ja kieriä. Sana on ensimmäisen kerran mainittu Olavi Elimaeuksen suomentamissa maanlain vahvistuskirjoissa 1610.^[1]

Käännökset

1. asiasta

englanti: crooked, twisted

2. ihmisen luonteesta

englanti: cunning

Liittyvät sanat

• kieroilu

Johdokset

• adverbit: kierosti
• substantiivit: kierous
• verbit: kieroilla, kierouttaa, kieroutua

Yhdyssanat

• kierosilmä, umpikiero

kierokaula

Idiomit

• katsoa kieroon
  1. (myös kuvaannollisesti) karsastaa

Aiheesta muualla

• kiero Kielitoimiston sanakirjassa