kieunta

Suomi

Substantiivi

kieunta (9-J)

1. kukon huuto

Ääntäminen

• IPA: /ˈkie̯unt̪ɑ/
• tavutus: kie‧un‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kieunta	kieunnat
genetiivi	kieunnan	kieuntojen (kieuntain)
partitiivi	kieuntaa	kieuntoja
akkusatiivi	kieunta; kieunnan	kieunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kieunnassa	kieunnoissa
elatiivi	kieunnasta	kieunnoista
illatiivi	kieuntaan	kieuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kieunnalla	kieunnoilla
ablatiivi	kieunnalta	kieunnoilta
allatiivi	kieunnalle	kieunnoille
muut sijamuodot
essiivi	kieuntana	kieuntoina
translatiivi	kieunnaksi	kieunnoiksi
abessiivi	kieunnatta	kieunnoitta
instruktiivi	–	kieunnoin
komitatiivi	–	kieuntoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kieunna-
vahva vartalo	kieunta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi kiekua (heikko vartalo kieu- ) + johdin -nta

Liittyvät sanat

• kiekua

Aiheesta muualla

• kieunta Kielitoimiston sanakirjassa