kimalainen

Suomi

Substantiivi

kimalainen (38)

1. rakenteeltaan kömpelön oloinen yhteiskunnissa elävä mesipistiäinen, josta on useita lajeja (Bombus)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkimɑˌlɑi̯nen/
• tavutus: ki‧ma‧lai‧nen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kimalainen	kimalaiset
genetiivi	kimalaisen	kimalaisten kimalaisien
partitiivi	kimalaista	kimalaisia
akkusatiivi	kimalainen; kimalaisen	kimalaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kimalaisessa	kimalaisissa
elatiivi	kimalaisesta	kimalaisista
illatiivi	kimalaiseen	kimalaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kimalaisella	kimalaisilla
ablatiivi	kimalaiselta	kimalaisilta
allatiivi	kimalaiselle	kimalaisille
muut sijamuodot
essiivi	kimalaisena (kimalaisna)	kimalaisina
translatiivi	kimalaiseksi	kimalaisiksi
abessiivi	kimalaisetta	kimalaisitta
instruktiivi	–	kimalaisin
komitatiivi	–	kimalaisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kimalaise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kimalais-

Käännökset

1. rakenteeltaan kömpelön oloinen yhteiskunnissa elävä mesipistiäinen, josta on useita lajeja (Bombus)

englanti: bumblebee espanja: abejorro m., abejarrón m. hollanti: hommel ido: burdono italia: bombo m. kroatia: bumbar m. portugali: abelhão m. puola: trzmiel f.

ranska: bourdon m. ruotsi: humla saksa: Hummel f. tšekki: čmelák m. turkki: tüylü arı, bombus ukraina: джміль m. venäjä: шмель m. viro: kimalane

Liittyvät sanat

• mantukimalainen

Yhdyssanat

kimalaispesä

Aiheesta muualla

• kimalainen Kielitoimiston sanakirjassa
• kimalainen Tieteen termipankissa
• Artikkeli 1183 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa