kimara

Suomi

Substantiivi

kimara (12)

1. sekoitus
2. (usein alkoholipitoinen) juomasekoitus, koktaili

Ääntäminen

• IPA: /ˈkimɑrɑ/
• tavutus: ki‧ma‧ra

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kimara	kimarat
genetiivi	kimaran	kimaroiden kimaroitten (kimarain)
partitiivi	kimaraa	kimaroita
akkusatiivi	kimara; kimaran	kimarat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kimarassa	kimaroissa
elatiivi	kimarasta	kimaroista
illatiivi	kimaraan	kimaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kimaralla	kimaroilla
ablatiivi	kimaralta	kimaroilta
allatiivi	kimaralle	kimaroille
muut sijamuodot
essiivi	kimarana	kimaroina
translatiivi	kimaraksi	kimaroiksi
abessiivi	kimaratta	kimaroitta
instruktiivi	–	kimaroin
komitatiivi	–	kimaroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kimara-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• sikermä

Synonyymit

• koktaili

Yhdyssanat

• hedelmäkimara
• musiikkikimara

Aiheesta muualla

• kimara Kielitoimiston sanakirjassa