kimmoke

Suomi

Substantiivi

kimmoke (48-A)

1. kimpoava ammus
2. yllyke, heräte

   Tapaus oli uudistusten kimmokkeena.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkimːokeˣ/
• tavutus: kim‧mo‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kimmoke	kimmokkeet
genetiivi	kimmokkeen	kimmokkeiden kimmokkeitten
partitiivi	kimmoketta	kimmokkeita
akkusatiivi	kimmoke; kimmokkeen	kimmokkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kimmokkeessa	kimmokkeissa
elatiivi	kimmokkeesta	kimmokkeista
illatiivi	kimmokkeeseen	kimmokkeisiin kimmokkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kimmokkeella	kimmokkeilla
ablatiivi	kimmokkeelta	kimmokkeilta
allatiivi	kimmokkeelle	kimmokkeille
muut sijamuodot
essiivi	kimmokkeena	kimmokkeina
translatiivi	kimmokkeeksi	kimmokkeiksi
abessiivi	kimmokkeetta	kimmokkeitta
instruktiivi	–	kimmokkein
komitatiivi	–	kimmokkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kimmokkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kimmoket-

Liittyvät sanat

• alkusysäys

Aiheesta muualla

• kimmoke Kielitoimiston sanakirjassa