kimpale

Suomi

Substantiivi

kimpale (48)

1. suurehko palanen jotakin kiinteää ainetta

Ääntäminen

• IPA: /ˈkimpɑleˣ/
• tavutus: kim‧pa‧le

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kimpale	kimpaleet
genetiivi	kimpaleen	kimpaleiden kimpaleitten
partitiivi	kimpaletta	kimpaleita
akkusatiivi	kimpale; kimpaleen	kimpaleet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kimpaleessa	kimpaleissa
elatiivi	kimpaleesta	kimpaleista
illatiivi	kimpaleeseen	kimpaleisiin kimpaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kimpaleella	kimpaleilla
ablatiivi	kimpaleelta	kimpaleilta
allatiivi	kimpaleelle	kimpaleille
muut sijamuodot
essiivi	kimpaleena	kimpaleina
translatiivi	kimpaleeksi	kimpaleiksi
abessiivi	kimpaleetta	kimpaleitta
instruktiivi	–	kimpalein
komitatiivi	–	kimpaleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kimpalee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kimpalet-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kultakimpale, savikimpale

Aiheesta muualla

• kimpale Kielitoimiston sanakirjassa