kimpi

Katso artikkeli Kimpi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kimpi (7-H)

1. kattopaanu
2. puusta käyttötarkoitusta varten muotoiltu lauta, josta rakennetaan perinteisiä puuastioita, erityisesti tynnyreitä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkimpi/
• tavutus: kim‧pi

Etymologia

ruotsin sanasta kimb (vanh.), murt. kimbe; nykyruots. kim, kimme < alasaksan kimm, kimme

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kimpi	kimmet
genetiivi	kimmen	kimpien (kimpein)
partitiivi	kimpeä	kimpiä
akkusatiivi	kimpi; kimmen	kimmet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kimmessä	kimmissä
elatiivi	kimmestä	kimmistä
illatiivi	kimpeen	kimpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kimmellä	kimmillä
ablatiivi	kimmeltä	kimmiltä
allatiivi	kimmelle	kimmille
muut sijamuodot
essiivi	kimpenä	kimpinä
translatiivi	kimmeksi	kimmiksi
abessiivi	kimmettä	kimmittä
instruktiivi	–	kimmin
komitatiivi	–	kimpine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kimme-
vahva vartalo	kimpe-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• kimpikatto
• kimpilauta
• kimpilevy
• kimpisaha

Aiheesta muualla

• kimpi Kielitoimiston sanakirjassa
• kimpi Suomen etymologisessa sanakirjassa