kimppa

Suomi

Substantiivi

kimppa (9-B)

1. (puhekieltä) joukko, yhteis-

Ääntäminen

• IPA: /ˈkimpːɑ/
• tavutus: kimp‧pa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kimppa	kimpat
genetiivi	kimpan	kimppojen (kimppain)
partitiivi	kimppaa	kimppoja
akkusatiivi	kimppa; kimpan	kimpat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kimpassa	kimpoissa
elatiivi	kimpasta	kimpoista
illatiivi	kimppaan	kimppoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kimpalla	kimpoilla
ablatiivi	kimpalta	kimpoilta
allatiivi	kimpalle	kimpoille
muut sijamuodot
essiivi	kimppana	kimppoina
translatiivi	kimpaksi	kimpoiksi
abessiivi	kimpatta	kimpoitta
instruktiivi	–	kimpoin
komitatiivi	–	kimppoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kimpa-
vahva vartalo	kimppa-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• kimppakiva
• kimppakyyti

Aiheesta muualla

• kimppa Kielitoimiston sanakirjassa