kipu

Suomi

Substantiivi

kipu (1-E) (monikko kivut)

Katso artikkeli Kipu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. fyysisen tai henkisen tuskan tuntemus

Ääntäminen

• IPA: /ˈkipu/
• tavutus: ki‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kipu	kivut
genetiivi	kivun	kipujen
partitiivi	kipua	kipuja
akkusatiivi	kipu; kivun	kivut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kivussa	kivuissa
elatiivi	kivusta	kivuista
illatiivi	kipuun	kipuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kivulla	kivuilla
ablatiivi	kivulta	kivuilta
allatiivi	kivulle	kivuille
muut sijamuodot
essiivi	kipuna	kipuina
translatiivi	kivuksi	kivuiksi
abessiivi	kivutta	kivuitta
instruktiivi	–	kivuin
komitatiivi	–	kipuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kivu-
vahva vartalo	kipu-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. fyysisen tai henkisen tuskan tuntemus

azeri: ağrı englanti: ache, pain espanja: angustia, dolor, molestia hollanti: pijn m. iiri: pian inarinsaame: kipo ketšua: nanay krimintataari: ağrı kroatia: (fyysinen) bol m., (henkinen) bol f. puola: ból m.

ranska: douleur f. ruotsi: smärta saksa: Schmerz m. somali: xanuun tšekki: bolest f. turkki: ağrı turkmeeni: agyry ukraina: біль m. uzbekki: og'riq venäjä: боль f.

Liittyvät sanat

• särky
• erilaista kipua kuvaavia verbejä: särkeä, pakottaa, kolottaa, jomottaa, kivistää, vihloa

Johdokset

• adjektiivit: kivulias, kivullinen, kivulloinen, kivuton

Yhdyssanat

aavekipu, hammaskipu, heijastekipu, kasvukipu, kipuaisti, kipuaistimus, kipukohtaus, kipukynnys, kipulääke, kipulääkitys, kipupiste, kipupumppu, kipuraha, kipusisko, kiputunnottomuus, korvakipu, kurkkukipu, kuukautiskipu, lihaskipu, mahakipu, nivelkipu, pääkipu, päänkipu, rintakipu, selkäkipu, sydänkipu, synnytyskipu, terminaalikipu, vatsakipu

Aiheesta muualla

• kipu Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 941, 1127 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viro

Verbi

kipu

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kippuma
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kippuma
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kippuma