kiusaaja

Suomi

Substantiivi

kiusaaja (10)

1. fyysistä tai henkistä väkivaltaa toiseen kohdistava
2. koulukiusaaja
3. (uskonnollinen) sielunvihollinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiu̯sɑːjɑ/
• tavutus: kiu‧saa‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiusaaja	kiusaajat
genetiivi	kiusaajan	kiusaajien (kiusaajain)
partitiivi	kiusaajaa	kiusaajia
akkusatiivi	kiusaaja; kiusaajan	kiusaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiusaajassa	kiusaajissa
elatiivi	kiusaajasta	kiusaajista
illatiivi	kiusaajaan	kiusaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiusaajalla	kiusaajilla
ablatiivi	kiusaajalta	kiusaajilta
allatiivi	kiusaajalle	kiusaajille
muut sijamuodot
essiivi	kiusaajana	kiusaajina
translatiivi	kiusaajaksi	kiusaajiksi
abessiivi	kiusaajatta	kiusaajitta
instruktiivi	–	kiusaajin
komitatiivi	–	kiusaajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kiusaaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi kiusata (vokaalivartalo kiusaa- ) + johdin -ja

Käännökset

1. fyysistä tai henkistä väkivaltaa toiseen kohdistava

englanti: bully

Liittyvät sanat

• syrjijä

Yhdyssanat

koulukiusaaja, työpaikkakiusaaja

Aiheesta muualla

• kiusaaja Kielitoimiston sanakirjassa