kiusaus

Suomi

Substantiivi

kiusaus (39)

1. mielihalu yleensä jotakin kiellettyä tai sopimatonta kohtaan

   vastustaa kiusausta

2. uunissa paistettu ruokalaji, jonka perusaineena on suikaloitu peruna, sipuli ja kerma, ja johon on voitu sekoittaa lihaa, kalaa tai kasviksia

   Kiusaus voi sisältää esimerkiksi kinkkua tai anjovista.

   Janssonin kiusaus

3. (puhekieltä) kiusaaminen

   Kiusaus ei loppunut, vaikka opettajat puuttuivat asiaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiu̯sɑus/ tai /ˈkiu̯sɑu̯s/
• tavutus: kiu‧sa‧us / kiu‧saus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiusaus	kiusaukset
genetiivi	kiusauksen	kiusausten kiusauksien
partitiivi	kiusausta	kiusauksia
akkusatiivi	kiusaus; kiusauksen	kiusaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiusauksessa	kiusauksissa
elatiivi	kiusauksesta	kiusauksista
illatiivi	kiusaukseen	kiusauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiusauksella	kiusauksilla
ablatiivi	kiusaukselta	kiusauksilta
allatiivi	kiusaukselle	kiusauksille
muut sijamuodot
essiivi	kiusauksena	kiusauksina
translatiivi	kiusaukseksi	kiusauksiksi
abessiivi	kiusauksetta	kiusauksitta
instruktiivi	–	kiusauksin
komitatiivi	–	kiusauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kiusaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kiusaus-

Etymologia

[2] ruokalaji: sanasta janssoninkiusaus, ks. se

Käännökset

1. mielihalu johonkin

englanti: temptation espanja: tentación f.

ruotsi: anfäktelse venäjä: искушение, соблазн

Liittyvät sanat

• houkutus

Yhdyssanat

janssoninkiusaus, kinkkukiusaus, lohikiusaus

Aiheesta muualla

• kiusaus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 694 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa