klassikko

Katso artikkeli Klassikko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

klassikko (4-A)

1. jokin arvostettu nostalginen, esimerkinomainen asia
2. klassikkokirja
3. (merenkulku) sama kuin klassikkovene

Ääntäminen

• IPA: /ˈklɑsːikːo/
• tavutus: klas‧sik‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	klassikko	klassikot
genetiivi	klassikon	klassikoiden klassikoitten klassikkojen
partitiivi	klassikkoa	klassikkoja klassikoita
akkusatiivi	klassikko; klassikon	klassikot
sisäpaikallissijat
inessiivi	klassikossa	klassikoissa
elatiivi	klassikosta	klassikoista
illatiivi	klassikkoon	klassikkoihin klassikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	klassikolla	klassikoilla
ablatiivi	klassikolta	klassikoilta
allatiivi	klassikolle	klassikoille
muut sijamuodot
essiivi	klassikkona	klassikkoina klassikoina
translatiivi	klassikoksi	klassikoiksi
abessiivi	klassikotta	klassikoitta
instruktiivi	–	klassikoin
komitatiivi	–	klassikkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	klassiko-
vahva vartalo	klassikko-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• klassikkokirja

Aiheesta muualla

• klassikko Kielitoimiston sanakirjassa
• klassikko Tieteen termipankissa