klippa

Ruotsi

Substantiivi

klippa yl. (1) (yks. määr. klippan [luo], mon. epämäär. klippor [luo], mon. määr. klipporna [luo])

1. kallio
2. luoto

Verbi

klippa (2)

1. leikata, parturoida
2. ajella
3. keritä

Taivutus

Taivutus – klippa
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	klipper	klipps, klippes
imperfekti	klippte	klipptes
supiini	klippt	klippts
imperatiivi	klipp	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: klippa
• passiivin infinitiivi: klippas
• aktiivin part. prees: klippande
• passiivin part. prees: klippandes
• part. perf.: yl. klippt, n. klippt, määr./mon. klippta

Aiheesta muualla

• klippa Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• klippa Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)