luoto

Suomi

Substantiivi

luoto (1-F)

1. pieni, usein autio ja kallioinen saari

Ääntäminen

• IPA: /ˈluo̯t̪o/
• tavutus: luo‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luoto	luodot
genetiivi	luodon	luotojen
partitiivi	luotoa	luotoja
akkusatiivi	luoto; luodon	luodot
sisäpaikallissijat
inessiivi	luodossa	luodoissa
elatiivi	luodosta	luodoista
illatiivi	luotoon	luotoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luodolla	luodoilla
ablatiivi	luodolta	luodoilta
allatiivi	luodolle	luodoille
muut sijamuodot
essiivi	luotona	luotoina
translatiivi	luodoksi	luodoiksi
abessiivi	luodotta	luodoitta
instruktiivi	–	luodoin
komitatiivi	–	luotoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	luodo-
vahva vartalo	luoto-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. pieni saari

englanti: islet espanja: islote m. galego: illote m. italia: isoletta

ranska: îlot m. ruotsi: klippa yl. venäjä: островок viro: laid

Liittyvät sanat

• kari

Johdokset

• adjektiivit: luotoinen

Yhdyssanat

kallioluoto, lintuluoto, ulkoluoto

Aiheesta muualla

• luoto Kielitoimiston sanakirjassa