koetin

Suomi

Substantiivi

koetin (33-C)

1. sondi, luotain tai muu mittausväline; pieni laite, jota käytetään tutkimaan tai mittaamaan jotakin
2. (lääketiede) joidenkin putkimaisten elinten tunnusteluun tai tunnustelemiseen käytettävä puikko, sondi
3. reagenssina käytettävä aine, jonka avulla voidaan määrittää, mikä taudinaiheuttaja on aiheuttanut infektion

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoet̪in/
• tavutus: ko‧e‧tin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koetin	koettimet
genetiivi	koettimen	koettimien koetinten
partitiivi	koetinta	koettimia
akkusatiivi	koetin; koettimen	koettimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	koettimessa	koettimissa
elatiivi	koettimesta	koettimista
illatiivi	koettimeen	koettimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koettimella	koettimilla
ablatiivi	koettimelta	koettimilta
allatiivi	koettimelle	koettimille
muut sijamuodot
essiivi	koettimena (koetinna)	koettimina
translatiivi	koettimeksi	koettimiksi
abessiivi	koettimetta	koettimitta
instruktiivi	–	koettimin
komitatiivi	–	koettimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	koettime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	koetin-

Etymologia

verbi koettaa (heikko vartalo koeta- ) + johdin -in

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• koetinkivi, vasta-ainekoetin

Aiheesta muualla

• koetin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

koetin

1. indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä koettaa